Sinne ja takaisin

Kuten moni teistä lukijoista jo tietää, sain oikean onnenpotkun kuuden viikon harjoittelujaksoni lopussa Helmikuussa 2018, kun Kyloe ravintolan pääkokki tarjosi minulle työpaikkaa. Hetkeäkään epäröimättä Suomeen palatessani pistin huonekaluni ja suurimman osan tavaroistani myyntiin, keräsin rahaa, järjestin itselleni asunnon Edinburghista ja lentoliput takaisin Skotlantiin.

Vaikka valmistuin maaliskuussa kokiksi KAO:lta, tarjottiin minulle huikeaa mahdollisuutta koululla alkaneen puoli vuotta ulkomailla-projektin tienolta, jonka otin tietysti avosylin vastaan. Seurailen ammattitaitoni kehittymistä kokkina, englanninkielen kehittymistä sekä omia tuntemuksiani kiireisessä ravintolamaailmassa, ja jatkan blogini kirjoittamista.

Arthur's Seat näkyy asuntoni ikkunasta.

Pari viikkoa kerkesin asettua Ediin, kiertelin nähtävyyksiä ja hommasin itselleni National Insurance numeron ja Skotlantilaisen pankkitilin, jotka tarvitsin aloittaakseni työt Kyloessa.

Tuntui mahtavalta palata takaisin töihin Kyloeen, nähdä ihanat työkaverini jotka ottivat minut iloisesti ja avosylin vastaan. Teen 40-45 tuntisia viikkoja, joten päivät ovat raskaita mutta hyvin palkitsevia. Työskentelen edelleen alkupalapisteellä, ja menu on vielä sama joten "vanhoihin saappaisiin" palaaminen oli helppoa ja melkein kaikki sujui vanhasta muistista.

Takaisin asemissa. 

Kiitollinen olen edelleen siitä, että alunperin minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä työssäoppimaan ulkomaille, eipä olisi uskonut mihin se johtaakaan.

Nauttikaa Suomen keväästä,


Milla

Viikot ne vaan vierii

Ihan aluksi, pahoittelen kovasti hiljaiseloa blogin osalta. Päivät kuluvat täällä niin nopeasti ja tekemistä on paljon, joten tabletin käyttö ja kirjoittaminen jäävät vähemmälle.

Työharjoittelu sujuu todella hyvin, ja päivät alkavat rutinoitumaan työtehtävien osalta ja suurimmaksi osaksi työskentelen jo yksin, ilman muiden avustusta. Keittiön henkilökunta on muodostunut omaksi pieneksi perheeksi, joka päivä on todella mukava herätä aamulla ja mennä töihin katsomaan, että mitähän tänään tapahtuu. Ihan hullua ajatella, että enää vain seitsemän työpäivää jäljellä työharjoittelua. Kova ikävä tulee kyllä tätä paikkaa, mutta näillä näkymin palaan työskentelemään Kyloeen ainakin kesäksi ja katsotaan siitä sitten minne siivet kantavat. Aamuvuorot menevät esivalmisteluja tehtäessä, soosseja ja kastikkeita keittäessä ja iltavuorojakin on ollut nyt useita ja ne yleensä menevät serviisin hulinassa.

Kyloen napostelulautanen.

Työharjoittelun kiireistä huolimatta, olen kuitenkin vapaapäivinäni päässyt kiertelemään kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Kävelin eräs päivä käymään Calton Hillillä, kukkulalla josta näkee koko Edinburghin kaupungin sekä Arthur's Seatin, jossa Camelotin linnan kerrotaan sijainneen. Päivälle osui erittäin kaunis aurinkoinen sää, joten maisemat kukkulalta oli henkeäsalpaavan kauniit.

Arthur's Seat.

Muutamia kertoja olen myös ottanut bussin jonnekkin vähän kauemmaksi keskustasta, ja se todellakin kannattaa. Kävin muunmuassa Leithin kaupunginosassa, jolla on karu historia narkkareiden ja muiden kaduntallaajien takia, mutta nykyisin se on hyvin kaunista ja boheemia seutua pikku putiikkeineen. Leith on tunnettu muunmuassa elokuvasta The Trainspotting. Bussikyydit ovat £1,60 suunta ja päivän lippu on £4. Busseja kulkee jatkuvasti joka suuntaan ja niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää täällä liikkuessa.

Huomaan myös englanninkielentaitoni kehittyneen huimasti täällä ollessani, vaikka luulin Suomessa ollessani puhuvan hyvää englantia. Taito kehittyy, kun sitä joutuu käyttämään kokoajan täällä.

Kova haikeus on täältä lähteä, vaikka vähän reilu viikko on vielä jäljellä. Toisaalta on ikävä kotiin (ja saunaan) mutta takaisin tulen ainakin käymään, se on varma.

Milla

Uusi menu, paniikki ja ensimmäinen iltavuoro

Tosiaan, juuri kun olin saanut opeteltua ja handlattua vanhan menun, se vaihtui kokonaan uuteen Kyloessa. Vähän karvaan makuinen tapahtuma, mutta sellaista se ravintola-alalla on.

Katsoimme tarkasti vierestä kun pääkokki John näytti, kuinka järjestää kylmäkaapit oikein ja mitä siellä pitää olla, sekä kokosi uudet alkuruoka annokset. Käsi vääränä yritin kirjoittaa muistiinpanoja, koska tiesin että seuraavana päivänä tulisin olemaan yksikseni ILTAVUOROSSA ja vielä perjantaina, joka on yksi viikon kiireisimpiä päiviä.

Kampasimpukkaa, simpukoita, pikkelöityä meriparsaa ja merilevä-aiolia. Yksi alkuruoista. 

Seuraavana aamuna jännitin iltavuoroon lähtöä niin paljon, että vatsaani koski. Tuhansia ajatuksia pyöri päässä; "apua, osaanko tehdä sitä ja tätä, missä järjestyksessä kaikki tehdään ja entä jos epäonnistun?". Menin iltavuoroon melkein kahta tuntia aiemmin, jotta näkisin kun joku muu työntekijä tekee annokset ja miten hommat muutenkin iltavuorossa toimii. Iltavuoro on siitä erilainen, että silloin ei enää esivalmisteluja tehdä, vaan kokoajan laitetaan annoksia menemään asiakkaille ja seurataan serviisiä.

Tartar-pihviä hapanleivän päällä, keltuainen ja uunissa paahdettua selkäydintä. 

Kun toinen työntekijä lähti, jäin yksin alkupalapisteelle. Ainakun tilaus huudettiin, piti siihen vastata huutamalla "Yes, chef!",  että tilauksien huutaja tietää että kokit tietävät mitä tehdä seuraavaksi. Tuntui oudolta karjua, en ole tottunut siihen. Huumori onneksi lensi keittiössä kiireestä huolimatta. Tein tilauksia ja annoksia mielestäni jouhevasti ja yksikään annos ei tullut takaisin keittiöön, joten toivottavasti myös maistuivat.

Kun serviisin maailmaan ja hulinaan pääsee kiinni, se sai ainakin minussa aikaan valtavan adrenaliiniryöpyn. Tsemppasin itseäni pään sisällä, "kyllähän sä nyt perhana pystyt tähän!". Kun serviisi loppui ja alettiin siivoamaan oli ihan huikea tunne kuulla souschefin ja pääkokin suusta sanat; "Milla, you smashed it!", eli vapaasti käännettynä olin onnistunut tosi hyvin.

Kotiin päästyäni iltavuoron jälkeen en meinannut malttaa nukkua ollenkaan adrenaliinivirtauksen voimasta. Ihan huikea tunne, kun tietää onnistuneensa jossain, mitä on jännittänyt todella paljon. Lisää tätä, kiitos!

Milla

Yllätyksiä ja lisätietoa työpäivistäni

Toimin siis Kyloessa alkupalapisteellä preppikokkina. Aamulla töihin mennessäni, on iltavuoron työntekijä kirjoittanut minulle muistilistan valmiiksi, mitä pitää aamupäivän aikana saada tehtyä. Esivalmisteluja tehdessäni myös samanaikaisesti täytyy huomioida aamiaisen tarjoilu, jossa minun osa-alueisiin kuuluvat erilaiset granola/ chiansiemenvanukas / tuorepuuro annokset, jotka viimeistellään hedelmillä.

Yleensä aamupäivään sisältyy paljon veitsityöskentelyä, salaatteihin pilkotaan erilaisia kasviksia ja pikkeleitä valmiiksi, parmesanjuustosta vedellään siivuja ja leivistä paistetaan erilaisia krutonkeja. Lohta leikataan siivuiksi, keitetään punajuuria pehmeiksi ja kananmunia salaatteihin. Alkupaloihin tarvitaan myös lisäksi erilaisia kastikkeita, kuten ruohosipuliranskankermaa, tzatsikia ja mustekalan muste aiolia, joita valmistan sitten tarvittaessa, mikäli niitä ei ole prepattu aikaisemmin. Kaikki esivalmistelut pakataan muovisiin rasioihin ja laitetaan kylmään etikettien kanssa ja näin huomioidaan milloin tuote on valmistettu ja että se on omalla paikallaan.

Alkupalatarjontaa, jota valmistelen päivittäin. (kuva kopioitu Kyloen menusta) 

Kun aamupalan tarjoilu loppuu klo 11.30, laitan oman pisteeni valmiiksi serviisiä varten, varmistan että tarvittavat mausteet ja kastikkeet ovat paikallaan, jäitä on haettu ostereita varten, pesen pöydät puhtaiksi ja katson että kylmissä vetolaatikoissa on tarpeeksi raaka-aineita, ettei niitä tarvitse juosta kylmiöstä hakemaan kesken serviisin.

Tilauksia odotellessa teen vielä yleensä lisää esivalmisteluja valmiiksi kylmiöön ja autan muita työntekijöitä.

Kaikki taloon tulevat sipulit, porkkanat ja perunat tulevat kuorineen ja yleensä paikalla on myös ns. "kuorijoita" jotka hoitavat ne hommat.

Suprise, suprise.. 

Tänään suureksi ilokseni ja onnekseni, kysyi pääkokki John minua Kyloeen töihin. Olin suuresti otettu asiasta, vasta vain alle kahden viikon työskentelyn jälkeen ja siinäkin ajassa olin kerennyt leikata jo sormeen. Suomalaisena jurmukkana on hirveän vaikea kehua itseään, mutta ehkä tässä tilanteessa voisi sanoa, että jotain on tullut silti oikein tehtyä, kerta töihin pyydetään.

Olisi todella suuri elämänmuutos tulla tänne Edinburghiin töihin, mutta varmasti aivan huikea mahdollisuus kehittyä ravintola-alalla ja saada töitä jatkossa. Tiedän sen, että vastaavanlaisia tilaisuuksia en tule Suomessa saamaan. Vielä en kuitenkaan osannut tarkasti sanoa pääkokille vastausta, koska tämän reissun jälkeen pitäisi Suomen päässä saada asiat kuntoon ja saada valmistumispaperit kouraan.

Mutta jos en pysyvästi muuta tänne Edinburghiin, niin ainakin haluaisin kesäksi tulla tänne ja jatkaa töitä Kyloessa, tiedä siitä sitten minne siivet kantavat. Puhumme pääkokin kanssa asiasta vielä hieman myöhemmin, ilmoittelen sitten, mihin päätökseen tulin.

Ravintola on sisustettu lehmäkuosein. (kuva Googlesta) 

Muistakaa unelmoida,

Milla

Yöelämää ja turistihommia

Edinburghin keskusta on todella helppo kulkuinen, ja tänne on vaikea eksyä. Ostoskatu Princes Streetiltä löytyy kaikki merkkiliikkeet souvenir-kauppoja, ostosjätti Primark sekä useita kahviloita ja ruokapaikkoja. Princes Streetin toisella puolella näkyy kokoajan Edinburghin linna. Laukusta on hyvä pitää kiinni, sillä ihmisvilinässä se saattaa äkkiä hävitä.

Old town, eli vanha kaupunki ja sen pääkatu Royal Mile on aivan ihanaa, vanhaa seutua. Pieniä putiikkeja ympäriinsä, ihmisten vilinää ja katutaiteilijoita. Olimme kyllä todella onnekkaita, että meidän asuntomme sijoittuu melkein kaiken keskelle, kaikki tarvittava ja isoimmat nähtävyydet on aivan kävelymatkan päässä.

Royal Mile.

Viikonloppuisin pubit kuhisevat porukkaa, ne ovat tapaamispaikkoja ja paikkoja jossa viettää aikaa. Suomalainen pubikulttuuri on hieman enemmän humalahakuisempaa. Toki myös yökerhoja ja tanssipaikkoja löytyy täältäkin. Edinburghin pubeissa kannattaa ehdottomasti panostaa paikallisiin oluisiin ja giniin, jota täällä paljon tarjotaan. Ne ovat täällä aivan eri makuisia kuin Suomessa totutut hanaoluet.

Kävimme myöskin kävelemässä Greyfriarsin hautausmaalla, josta J.K Rowling etsi inspiraatiota Harry Potter kirjojen henkilöiden nimiin. Oli aika uskomaton fiilis, kun tulimme hautakivelle jossa luki Thomas Riddel (Harry Potter kirjoissa Voldemortin oikea nimi on Tom Riddle).

Samalla kerralla päätimme käydä National Museum Of Scotland-museossa, jossa oli todella paljon nähtävää laidasta laitaan. Siellä olisi saanut vaikka koko päivän kulumaan, mutta nälkä yllätti kesken visiitin.

Harjoittelusta 

Ensimmäistä kertaa nyt harjoittelun aikana, olin yksin omalla alkupala ja preppipisteellä töissä. Keskiviikkona sattui sormeeni pieni haaveri, leikkasin veitsellä pienen palan vasemman käden etusormea pois. Verenvuoto ei meinannut tyrehtyä ollenkaan, vaan silti kunnialla hoidin hommani loppuun ja sen jälkeen vasta lähdin käymään lääkärissä. Arkuudesta huolimatta on sormi onneksi jo paranemaan päin, tuskin tulee olemaan viimeinen kerta kun sormeen leikkaa keittiössä työskennellessä. Ainakin osaa nyt olla varovaisempi jatkossa.

Siltikin yhdeksällä sormella seuraavana päivänä hoidin hommani itsekseni ja päivän jälkeen oli niin ylpeä olo; "Jes, minä pystyin tähän!".  Muut kokit ihmettelivät suomalaista sisua kun pistelin menemään yksi sormi paketissa. Joka päivä kyllä tykkään harjoittelupaikastani ja työstäni enemmän ja enemmän. Malttaakohan täältä kotiin palata enää ollenkaan..

Harjoittelupaikkani, Kyloe,joka on osa Rutland Groupia. 

Milla

Fiiliksiä töistä

Pahimmasta alkujännityksestä on päästy pikkuhiljaa yli, omat työtehtävät alkaa tulla tutuiksi ja otteeni työhön varmemmaksi. Välillä kun serviisi alkaa, on todella hiljaista joten yritän tehdä muuta tai auttaa muita siinä välissä parhaani mukaan. Huumori helpottaa jännitystä ja sitä päästiin purkamaan 'staffpartyissä' maanantai-iltana, johon osallistui koko Rutlandin väki, eli melkein sata henkilöä. Keittiössä työntekijöitä on n. 21.

Ihana henkilökunta kantaa mulle keittiöön lattekahvia. 

Kielen kannat sai aukeamaan muutamalla gin tonicilla ja juttu luisti.  Yllätyksekseni ihmiset tietävät aika vähän Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, keittiössäkin sous chef vitsailee, että Suomesta tulee Volvo ja Ikea ja kuulemma minun lempibändi on ABBA, hah.

Turvallisuudesta keittiössä sen verran vielä mainitsen, että onnistuin polttamaan peukaloni melko makeasti kun otin vuokaa uunista, koska keittiössä ei ole minkäänlaisia uunikintaita, vaan käytössä ovat pelkät keittiöpyyhkeet. Kuitenkin jauhesammuttimia löytyy ja ensiaputarvikkeet ovat (onneksi) lähellä.

Toivoisin, että saisin tehdä muutaman iltavuoron joskus, jotta näkisin ja pääsisin kokemaan oikean hulinan ja serviisin. Ehkäpä harjoittelun loppu vaiheessa, kun omat työtehtävät ovat jo hanskassa ja muistan, miten tietyt annokset valmistetaan.

Päivisin kotiin tullessa on olo aika väsynyt, joten ruokakauppaa pidemmälle harvemmin jaksaa lähteä. Viikonloppuna jaksaa paremmin kierrellä kaupungissa ja iltaelämässä. Pahoittelen siitä, ettei hirveästi kuvia nähtävyyksistä tänne päivity.

Waiting for the weekend,

Milla

Preppikokin saappaissa Edinburghin ytimessä

Ajatuksia ennen harjoittelun alkamista ja sen jälkeen 

Työssäoppimispaikkani on täällä Edinburghissa Kyloe restaurant, joka toimii yhteistyössä The Rutland Hotelin kanssa samassa rakennuksessa. Rakennuksessa on myös kahvila ja uutuutena rakennettu gini baari, Heads and Tales. 

Paikka on palkittu lihoistaan ja 'sunday roast' tarjonnastaan, josta se on myös saanut palkinnon vuonna 2016. 

Odotin hienoa ja modernia keittiötä ja isoja tiloja, mutta yllätyksekseni keittiö oli melko pieni ja ahdas, paljon isoja frittikeittimiä ja kuumia pariloita, joissa lihoja paistetaan. Keittiössä on myös kaasuhella, jollaisella en koskaan ole kokannut. Pääsin heti ekana päivänä tosi toimiin tekemään Hollandaise-kastiketta kaasuhellalla ihan alusta pitäen itse. Jännitti kovasti etten pilaa sitä, koska kyseistä kastiketta en ole kovin monesti tehnyt. Käsivarret kasvoivat varmaan lihaksilla puoli senttiä sen kaiken vispaamisen jälkeen. 

Osa tekemistä lisukkeista. 

Alku järkytyksestä huolimatta henkilökunta keittiössä todella mukavaksi ja auttavaiseksi. Toimin preppikokin roolissa, eli pitkälti työpäiväni sisältävät esivalmistelujen laittoa alkuruokia varten, sekä jonkin verran annoksien tekemistä asiakkaille. Käsiteltäväkseni sain myös paljon uusia raaka-aineita, kuten esimerkiksi ostereita joita en ole kertaakaan koskaan missään edes nähnyt, mahtavaa oppia uutta!  

Hieno kokemus oli myös päästä kokkaamaan paikan pääkokin Johnin kanssa, joka paljastui todella mukavaksi ja auttavaiseksi mieheksi. Ehkä olen liikaa katsonut Hell's Kitcheniä, koska luulin aluksi että kaikki keittiömestarit karjuvat kuin Gordon Ramsay. Sain myös yllätyksekseni kutsun virallisiin henkilöstöjuhliin, tuntui mukavalta että he ajattelivat heti minun kuuluvan mukaan joukkoon. Englannin puhuminen sujuu keittiössä hyvin,vaikka suurin osa keittiön työntekijöistä on puolalaisia.

Asiakkaille lähdössä kuulusia pihviannoksia. 

Tässäpä ensi tuumailut harjoittelusta, 

Milla